maanantai 21. maaliskuuta 2016

Elämä on laihviiii




Meijjän perheessä on aina ollu koiria, siittä asti ko olen syntyny. Ylheensä meilä on ollu vain mettäkoiria mutta minun ensimmäinen koira oli toyvillakoira. Pari vuotta sen tulon jälkheen jouvvuin luopuhmaan siittä koska mulla ei ollu aikaa sille ja olin vielä niin nuori. Siitä muutama vuosi etheempäin iskä ja äiti haki jämptin pennun yllätykseksi ja siitä tuli enemmän minun koira ko kenheen muun. Opetin sen ensimmäisenä istuhmaan ja kävelehmään hihnassa. Ja näyttelypuoliki tuli heti ko se osas kävellä remmissä. Joka päivä tai ainaki joka toinen päivä met kävimä pitkilä lenkilä ja käytimä Typyä mettälä. Se pelas aivan hullun hyvin mettässä ja osas hommansa. Vanhempien eron takia jouvvuin siitäki luopuhmaan ja sillon tuntu että koko maailma kaatuu niskaan sen koiran takia :D Nyt olen kuullu paljon siitä sieltä uuesta kodista ja on pelannu sieläki hyvin mettälä.

Oma koiravaljakko ois makia!
Viime vuona yks tuttu kovasti alko suostuttelheen että ostaa niiltä samojedin pentu. Aattelin että seki viehään pois niin en halua ja sanoin että en tiiä yhtään tuosta rodusta. Pari viikkoa meni ja äiti halus kattoon sitä pentua. No mehän menimä ja samala reissula pentu tarttu matkaan. Lissusta on tullu mulle niiiin rakas ja tärkeä että menisin vaikka samhaan hauthaan asti. Lissu on nyt puolitoista vuotta, aina ilonen ja energinen. Met kuljema näyttelyissä Lissun kasvattajan kans ja silläki on 2 samojedia. Enkä kadu kyllä hetkeäkhään että olen päätin ostaa Lissun ja vielä tämä rotuki. Moni aattelee että se turkki on aivan kauhea hoitaa, ei se ole :)


Sam Sirius Grey De Lisle ''Lissu''


Laavuilemassa koirien kera


Meijjän ensimmäinen pystykorva, Fiksu

Lissu tykkäää olla puun takana piilosilla.

Haaveeni toteutui ja sain oman koirani mukaan ratsastusretkelle.